Mahdollisuuksia oli kolme:
1. Odotan kolme tuntia ulkona, että Henri tulee kotiin.
2. Maksan 50€, että ovi tullaan avaamaan.
3. Käpöttelen Henrin vanhempien luokse hakemaan vara-avaimen.
Valitsin vaihtoehdon numero kolme (3). Ja onneksi valitsin!
Kesken matkani reitin (jonka sattumanvaraisesti valitsin) ohitin talon, jonka pihaan mies kasaili hyvää tahtia tavaraa. Oli sohvaa, lipastoa, mikroa ja paljon pientä irtaimistoa. Yhden pahvilaatikon kyljessä luli: Saa viedä pois
Varmistin vielä, että saako todella ja kyllä sai! Sisällä olisi ollut kuulemma vielä kasa kirjoja, mutta katsoin parhaaksi napata vain muutamat esineet ja jatkaa matkaani. Sattuneesta syystä kannettavana oli kuitenkin jo ne hemmetin salaatit, jotka tuli kaupasta ostettua.
Silmä tarttui heti ensimmäiseksi tähän. Katsokaa kuinka hieno! Tämä on sellainen kaakelipala, jota ilmeisesti kuitenkin on pidetty tauluna. Takana lukee, että tehty käsityönä Kreikassa. Oi oi, olen tästä löydöksestä niin iloinen.
Nappasin mukaan myös kaksi lusikkaa. Olo hieman kuin hopearosvolla konsanaan, kun pudottelin näitä kassiini. Vähän kaduttaa kun en napannut niitä veitsiäkin!
Puisia kauhoja siellä olisi ollut yhteensä kolme, ja samaa sarjaa sellaisia pieniä kuppeja. Tyydyin kuitenkin yhteen kauhaan.
Olin jo jatkamassa matkaa, kun huomasin yhden tavaran takaa pilkottavan tuollaisen suloisen hanhen! Löydös paljastui kahdeksi lautaseksi ja mukiksi. Lautaset lähtivät mukaan, mutta muki jäi odottelemaan seuraavaa ohikulkijaa.
Joskus tapahtuu vain todella kummallisia asioita.
-Mira
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti