30. maaliskuuta 2015

Missä kukkia siellä kissa

Tänään on ollut hyvä päivä.

Vaikka koko maailma onkin peittynyt räntään ja sukat kastui kahdesti. Kävin viikonloppuna kotikodissa noutamassa koiraotuksen vihdoinkin kotiin. Tuntuu, että arki palasi taas uomiinsa ja kaikki palaset loksahti paikoilleen.

Prismassa oli tulppaaneja 1,95€ kimppu. Ostin neljä kimppua. Olisi tehnyt mieli ostaa enemmänkin, mutta oikeastaan kädet ei riittänyt kantamaan edes noita. Eikä oikeastaan olisi ollut maljakoitakaan enempää. Ripottelin niitä neljään paikkaan ja kissa oli tapansa mukaan auttamassa. Nero tykkää olla aina mukana kaikessa.
nepojakukat

Läheinen Seppälä lopettaa ja siellä oli kaikki -70%. Paljoakaan ei ollut jäljellä, mutta hamsteroin uuden garderobin alusvaatteita. Löysin hämmästyttävän monet rintaliivitkin, vaikka normaalisti en löydä ikinä mitään. Toisaalta olin ehkä vain halpojen hintojen sokaisema ja otin vain käteen mitä sattui. Saatan huomenna mennä uudestaan.

Ostin myös neljä pääsiäiskorttia. Pitää muistaa kirjoittaa ja lähettää ne. Toivotaan, että ehtivät perille. Pääsiäisen jälkeen sitten jos ei muuten. 

Uskalsin myös vihdoin lukea koulun sähköpostista, mitä oppariohjaaja oli kirjoittanut viimeisimmästä tekeleestäni. Sain ihan positiivista kommenttia ja olin niin iloinen. Kyllä minä äiti vielä valmistun! 

-Mira

26. maaliskuuta 2015

Huutelen pimeään

Elämässäni on nyt vihdoinkin koittanut aika, kun Scandinavian Music Group kuulostaa äärettömän hyvältä. Silloin tällöin olen kokoonpanoa mutustellut, mutta ei se ole oikein tuntunut miltään.
Eilen kuitenkin koitti päivä, jolloin tähdet ja galaksit olivat oikeissa asennoissa ja aivokuoren kätköissä oli jotain muuttunut.

hame


-Mira

25. maaliskuuta 2015

Escape Room: Apocalypse

Jokainen älypeleistä kiinnostunut on varmasti joskus törmännyt Escape Room -nettipelisarjaan, jossa pelaajan tavoitteena on paeta lukitusta huoneesta. Onnistuakseen tässä, on pelaajan ratkottava sarja erilaisia arvoituksia ja pulmia. Kuulostaa siistiltä? Mitä jos huonepakoa pääsisi pelaamaan ihan oikeassa elämässä?

Pääsin sunnuntaina ennakkotestaamaan Kulttuuritehdas Korjaamolle tämän viikon perjantaina avautuvan Escape Room: Apocalypsen. Olin lukenut IRL Escape Roomeista aikaisemminkin, mutta suuresta pulmapelirakkaudesta huolimatta lähempi kontakti oli jäänyt puuttumaan. En oikein tiennyt mitä odottaa, ja täytyy myöntää että vähän kyllä jänskätti.

escape_room_web1
Kuva: Korjaamo
Ja millaistakos se sitten oli? No ihan ältsin huippuamahtavaa parasta! En muista millon olisin viimeksi ollut ongelmanratkaisun takia noin keskittyneessä mielentilassa. Jokainen selvitetty vihje antoi ihan älyttömän adrenaliinipiikin, ja kaikki pulmat oli onnistuttu suunnittelemaan juuri sopivan haastaviksi. Huoneesta pakenemista voi kokeilla 2-6 henkilön ryhmissä. Aikaa huoneesta poispääsyyn on 60minuuttia. Saattaa kuulostaa paljolta, mutta todellisuudessa tunti menee ihan hujauksessa. Koekaniiniryhmämme sai huoneen oven auki vain 2 sekuntia ennen ajan loppumista! No nyt tää kuulostaa siltä, että oltais oltu tosi huonoja. Oikeesti oltiin ihan mahtavan hyviä! Kaiken kaikkiaan Escape Roomista jäi todella hyvä fiilis.

escaperoom
Maailman pelastaminen aiheuttaa tahatonta taikakissatyttöposeerausta
  • Missä? Kulttuuritehdas Korjaamolla. Korjaamon lisäksi huoneesta pakenemista voi harrastaa eri tahojen toimesta ainakin Helsingin Kalliossa sekä Tampereella. Näitäkin on kyllä pakko päästä testaamaan mitä pikimmiten!
  • Kenelle? Kenelle tahansa aivotyöstä nauttivalle, yhdessä 1-5 kaverin kanssa.
  • Miksi? Toiminnallista, aktivoivaa ajanvietettä. Varteenotettava vaihtoehto esim. leffaillalle!
  • Paljonko maksaa? Paikasta riippuen tunti pakenemista on alkaen 100€. Viiden hengen ryhmältä tämä kustantaisi siis kaksikymppiä per nokka. 

Escape Room: Apocalype saakin siis epävirallisen Annika suosittelee -leiman. Tänne kaikki!
Ja todettakoot vielä tähän loppuun, että tämä postaus on ihan rehellisen innostunut henkilökohtainen suositus, eikä sitä ole toteutettu yhteistyössä minkään kaupallisen tahon kanssa. 

-Annika

24. maaliskuuta 2015

Ihan parsa sosekeitto

mIMG_8584

Meillä on nyt muutaman päivän ajan jyllännyt inhottava flunssapöpö, joka ei tunnu talttuvan sitten millään. Onneksi on parsakaalisosekeitto - tuo maistuva ja helppo kipeilypäivien pelastaja.

Isoa kattilallista varten (koska pienet annokset on nössöille) tarvitset:

  • n. 400g parsakaalia
  • 4-5 perunaa
  • 1 keltasipuli
  • reilut 100g sulatejuustoa
  • suolaa
  • mustapippuria
  • 1/2 sitruunan mehu


1. Laita vesi kiehumaan. Pilko parsakaali, kuoritut perunat ja sipuli isoiksi palasiksi. Keitä lohkoja suolalla maustetussa vedessä, kunnes kaikki ovat mukavan pehmeitä.

2. Ota keitinvesi talteen erilliseen kippoon. Muussaa keitetyt kasvikset sauvasekottimella, ja lisää joukkoon keitinvettä kunnes soosi alkaa muistuttaa koostumukseltaan enemmän keittoa kuin muhennosta.

3. Nosta keitto takaisin hellalle; sulata joukkoon sulatejuusto. Mausta keitos pippurilla ja sitruunamehulla, lisää tarvittaessa suolaa.
Nauti vaikka raejuuston kanssa!

Kirjoittaja on tietoinen parsan ja parsakaalin eroista, mutta laitetaan tuo otsikon sanaleikki vaikka kuumeen piikkiin.

-Annika

22. maaliskuuta 2015

Streat Helsinki Workshop

Perjantaina töiden jälkeen siirrettiin Henrin kanssa olemuksemme Sörnäisiin, käytiin kahvittelemasssa Picnicissä, ihmettelemässä paikallisia elämänkoululaisia ja keräämässä rohkeutta kohdataksemme paistetut hyönteiset.

Tällä viikolla Helsingissä vietettiin Streat Helsinkiä, eli ruokakulttuurin monimuotoisuutta tukeva häppeninki, joka huipentui nyt viikonloppuna katukeittiöiden sumaan Helsingin keskustassa. Pitkin viikkoa ohjelmassa oli kuitenkin ilmaisia workshoppeja erilaisista aiheista, kuten ruokafillareista ja Turkkilaisen ruuan kokkauspaja. Muutamia viikkoja aikaisemmin ilmoittelin itseni ja Henrin Cockroach tacos: The future of street food is bugged -workshoppiin, jonka aiheena oli hyönteisten hyödyntäminen ravinnossa.

  teurastamo

Workshopit järjestettiin Teurastamon Kellohallissa, joka oli kyllä paikkana ihan nappivalinta. Tila on sopivan rento ja yleisesti ilmapiiri oli tosi mukava, kun ihmiset pääsi ohjelman aikana kiertelemään vapaasti. Paikalle oli ilmoittautunut 250 henkeä ja omasta mielestäni sovittiin tuonne ainakin ihan sopuisasti. Toisaalta onnistuttiin saamaan Henrin kanssa hyvät paikat ihan edestä, enkä tiedä millainen tungos siellä takana oli, hehe.

teurastamo2

Ohjelman alusti Madventuresin Riku Rantala, joka kertoi ensimmäisestä hyönteisten maistelu kokemuksestaan ja yleisesti miksi hyönteiset on hyvä juttu. (Riku oot ihana t. fanityttö)

teurastamo5

Illan kokkina toimi hyönteiskokki Topi Kairenius, joka valmisti meille jauhomatoja ja muutamaa eri sorttia sirkkoja. Saatiin myös kuulla paljon vinkkejä kotikasvatukseen! Jauhomadot viihtyy mainiosti muovilaatikossa ja puputtavat mielellään kaurahiutaleita ja porkkanaa.

teurastamoruoka

Sitten siihen ruokaan.. Pakkoa myöntää, että olin melkoisen hermostunut jo siitä kun parin metrin päässä oli laatikollinen matoja. Sirkat vielä sulatan, mutta madot on iso nou nou. En tajua miten osa ihmisistä pystyi pitämään niitä kädessä, hrr. Siinä vaiheessa kun eteen tuli ensimmäinen lasti öljyssä paistettuja ja hieman suolattuja heinäsirkkoja, niin katsoin parhaaksi laittaa aivot hetkeksi off-asentoon ja tarttumaan urhoollisesti sirkkaan ja laittamaan sen ääntä kohden. 

Pari puraisua ja nopea nielaisu. 

Eikä ollut edes kamalaa! Myöhemmin uskalsin syödä toisenkin, joka oli hieman enemmän paistettu. Se ei maistunut enää yhtään ötökältä, vaan oikeastaan vaan joltain rapealta ja suolalta. Matoja en uskaltanut maistaa (joku raja sentäs), mutta Henri sanoi, että ne oli oikeastaan vaan tosi jauhoisia. 

teurastamo3

Tapahtumaa juonsi Timo Santala ja mukana oli myös elintarviketieteilijä Santtu Vekkeli, ravitsemusterapeutti Leena Putkonen, yksi Ravintola Ötökän perustajista Niina Kangas ja muotoilija Samuli Helavuo. Keskustelua käytiin niin hyönteisten ravintoarvoista, tehotuotannosta kuin eettisyydestäkin. Lähtökohtaisestihan hyönteiset sisältävät hurjan määrän proteiinia, hyviä rasvoja ja kivennäisaineita. Niiden tehotuotanto ravinnoksi olisi suhteellisen edullista ja mitä eettisyyteen tulee, niin hyönteiset eivät tunne kipua samalla tavalla kuin nisäkkäät. Lisäksi esimerkiksi jauhomatojen kasvatus astiassa, jossa ne möyrii keskenään, lähentelee hyvin paljon niiden luonnollista elinympäristöä.

teurastamo4

Samuli Helavuo on suunnitellut jauhomatojen kotikasvatukseen tarkoitetun Pupa -kulhon (kuvassa pöydällä avonaisena). Malli kaipaa kuulemma hieman työstöä, mutta omaan silmään näytti ainakin aika hyvältä. Hieman asian sivusta, mutta kotisivuilta löytyvä Riippu -hylly, on myös aika upea.

Tavoitteena olisi, että muutaman vuoden päästä kauppojen hyllyiltä löytyisi hyönteisistä valmistettuja tuotteita. Vaikkapa hyönteisjauhoja, erilaisia patukoita tai matonugetteja! Tällä hetkellä hyönteisten käyttö elintarvikkeissa on kiellettyä Suomessa, mutta asiaan tulee toivottavasti muutos kunhan hyönteisiä käsittelevä elintarvikelaki saadaan käsiteltyä.

Itse oon hurjan innoissani koko jutusta, että hyönteisiä alettaisiin hyödyntämään paremmin ruokateollisuudessa, koska olishan se nyt ihan älyttömän siistiä ja kaikin puolin hyvä juttu. 

Aiheesta voi halutessaan lukea lisää vaikka Santun blogista Hyönteistalous.

-Mira

20. maaliskuuta 2015

My little phoney

Tänään pukeuduin ponipaitaan, söin sushia ja tein ennakkotehtäviä. Ihan kertakaikkisen jees päivä siis! 


  ponipaita1

-Annika

1/4 #miirulukee

kirjat

Vuodenvaihteessa haastoin itseni lukemaan vuoden 2015 aikana yhteensä kaksikymmentä (20) kirjaa. Tykkään lukea. Nuorempana harrastin sitä paljonkin, mutta koska aikuisuus on vaativaa, niin viime vuosina ei ole enää tullut niin paljon luettua. Tästä syystä siis haaste, että kirjoihin tulisi tartuttua hieman hanakammin. 

Sanoisin olevani lukijana melko monipuolinen, mutta aika nirso. Jätän todella helposti kirjan kesken ja oon aika tarkka kieliasusta. En tiedä mitään hienoja termejä, enkä osaa analysoida kirjoja jälkeenpäin kovinkaan syvällisesti. Eli luvassa ei ole mitään järisyttävää kritiikkiä ja analysointia, mutta jos nyt muutaman sanasen jokaiselle lukemalleni kirjalle soisin. 

Loin myös yksinkertaiset kolmen sydämen pisteytyksen. Koska omasta mielestäni huonot kirjat jätän poikkeuksetta kesken niin luulisin, että näillä pärjätään.

- hyvä
- tykkäsin hyvin paljon
- rakkautta rakkautta 


Olemisen sietämätön keveys - Milan Kundera

Olemisen sietämätön keveys oli kirja, johon törmäsin niin monessa paikassa, että viimein eräänä perjantaina sen ostin Pasilan aseman kirjakaupasta hetken huumassa. Sen lukemiseen meni yli kuukausi. Se ei oikeastaan temmannut mukaansa, vaikka olikin ajatuksia herättävä ja mielenkiintoinen.
Tarina sijoittuu Prahaan vuoteen 1968 Neuvostoliiton miehityksen aikoihin. Se kertoo naistenmies Tomášista ja hänen vaimostaan Terezasta. Muita hahmoja ovat Tomášin rakastajatar Sabina ja Sabinan rakastaja Franz (kuulostaapa sekavalta sopalta!). Hahmojen elämät kuitenkin sivuavat toisiaan ja jokainen miettii omaa olemistaan. Kirja on melkoisen filosofinen, mihin en henkisesti osannut oikein varautua. Luulen kuitenkin, että tämä on ehdottomasti sellainen kirja, joka vaatii tulla luetuksi uudelleen. Ehkä seuraavalla kerralla ymmärrän sitä vähän enemmän.


Yhtä matkaa - David Nicholls

David Nichollsilta on tullut luettua pari muuta kirjaa, joista tykkäsin enemmän ja vähemmän. Luokittelen Nichollsin kirjat kategoriaan hömppäkirjat, eli sellaista mukavaa, mutta ei niin vakavaa luettavaa. 
Kirjan alussa Connie, kertoo miehelleen Douglasille haluavansa erota parinkymmenen avioliittovuoden jälkeen. Perhe lähtee yhdessä kapinoivan teini-ikäisen poikansa kanssa kiertämään Eurooppaa, jossa Douglas suunnittelee voittavansa vaimonsa sydämen takaisin. Tarinaa värittää henkilöhahmojen erilaiset persoonallisuudet ja matkustelun aspekti. Ei mikään elämää suurempi opus, mutta taisi siinä hieman tulla hymyiltyä lukiessa. Sellainen kiva.


Jumalat juhlivat öisin - Donna Tartt

Henrin äitee antoi joskus sunnuntaivierailun yhteydessä kirjan kainaloon mukaan ja myönnettäköön, että viikossa se tuli heti ahmaistua! 
Kirja kertoo Richardista, joka pääsee mukaan viiden hengen kreikankielen ryhmään. Collegen ensimmäinen vuosi alkaa leppoisasti, uusia ystävyyssuhteita luoden ja kreikkaan syventyen. Talviloman jälkeen jokin kuitenkin muuttuu ja lopulta yksi ryhmän jäsenistä saa surmansa (paljastus tapahtuu jo kirjan alussa). Kirja herätti suurta halua alkaa opiskelemaan Kreikkaa, se oli mukaansa tempaava ja uskomattoman koukuttava. Parhautta oli, että se oli pitkä. Monta sataa sivua helposti soljuvaa tekstiä, jota haluaisi lukea vain lisää ja lisää.


Mytologia: muinaisen Kreikan jumalat, sankarit ja hirviöt - Egmont Kustannus Oy Ab

Hehe, aikaisempi kirja tosiaan herätti kiinnostusta Kreikan mytologiaa kohtaan. Kyseessä ei tosiaan ollut mikään romaani, vaan tämmöinen, höm, lapsille suunnattu kirja Kreikan jumalista, sankareista ja hirviöistä. Tekstiä ei ollut kovinkaan paljon, mutta sitäkin hienompia kuvia! 


Fight Club - Chuck Palahniuk

Elokuva tuli joskus Henrin kanssa katsottua ja tykkäsin siitä tosi paljon. Tuli sitten kirjastosta napattua kirja mukaan kun siihen sattumalta törmäsin.
Kirja kertoo unettomuudesta kärsivästä Jackistä, joka huomaa saavansa unta vain käytyään erilaisissa tukiryhmissä (mm. kivessyöpä). Jack tapaa kuitenkin Tylerin, jonka luokse hän muuttaa asuntonsa räjähtämisen jälkeen. Yhdessä Tylerin kanssa he perustavat "tappelujengin", joka leviää ympäri Yhdysvaltoja. Juoneen sekoittuu myös Marla, joka mutkistaa miesten välejä.
En oikeastaan vieläkään osaa päättää oliko kirja parempi kuin elokuva. Saattaisin ehkä kallistua elokuvan puolelle, vaikka kirjakin oli mitä mainioin. Kirjasta tuli vähän sellainen olo, että joku tökkisi aivoja. Silleen hyvällä tapaa. 


-Mira

(Alkuperäinen pisteytys oli suunniteltu toteutettavaksi sateenvarjoin. Harmikseni kuitenkin huomasin, että sateenvarjot eivät toimineet ainakaan omalla puhelimellani.. Nyyh.)

19. maaliskuuta 2015

Ilmajoogailua

Kävin eilen ensimmäistä kertaa kokeilemassa ilmajoogailua, eli aerial yogaa Vertical Clubilla. Aikaisemmin on tullut jonkin verran harrastettua astanga- ja hathajoogaa ja odotin aikamoisella mielenkiinnolla, mitä oikein on tulossa. Näin rehellisesti sanottua minuu ei ihan niin hirveesti kiehtonut se joogaosuus, vaan enemmänkin se, että pääsee kokeilemaan niitä hammockeja.

Lajissa on siis kyse joogan yhdistämisestä ilma-akrobatiaan. Apuna liikkeissä käytetään kattoon kiinnitettyä kangaslenkkiä eli hammockia.


Ja voi vitsit! Oli niin kivaa ja mukavaa, tykästyin ihan kympillä. Liikkeiden kanssa oli hieman säätöä ja hammockiin totuttelu vaatii oman aikansa. Tykkäsin kuitenkin kun tunnin aikana lämpö pysyi jotenkin tosi hyvin yllä, verrattuna tavalliseen joogaan, jossa tuppaan aina palelemaan lopputunnista (jotain tekemistä voi tietysti olla koulujen vetoisilla liikuntasaleilla). Keskityttiin avaamaan enemmän yläkroppaa ja selkää, jotka on just itselle niitä ongelmakohtia. Tunnin jälkeen olikin melkoisen rentoutunut ja löllö olotila.


Ehdottomasti parasta oli tunnin lopussa ollut rentoutuminen, jossa mentiin makoilemaan hammockien sisälle. Tuli ihan sellainen toukka kotelossa -olotila, kun vain sai sykkyrällä olla oman kankaan suojissa.

Ensi viikolle on jo varattuna toinen tunti, jossa keskitytään vähän enemmän siihen akrobatia puoleen. En millään malttaisi odottaa!

-Mira

kuvat Vertical Club ja Bodywise

17. maaliskuuta 2015

Herbaderb derby

Vuodenvaihteessa kuuluu tunnetusti aloittaa uusi liikuntaharrastus, ja sitten lopettaa se noin kuukauden kuluttua. Tänä vuonna ajattelin tehdä poikkeuksen, ja aloittaa uudella lajilla vasta helmikuun alussa. Oli ilmeisen kannattavaa, sillä mulla on vieläkin menossa kuherruskuukausi roller derbyn parissa! Ajattelin nyt vähän valottaa, mistä tässä äärimahtavassa lajissa on oikein kyse, ja miksi tää on mun mielestä parasta ikinä.

luikkakuva
Meitsin koivet maanantain treenien jälkeen. Huomaa kukkaleggarit ja törkeen hienot polvisuojat.
Roller derby on siis kontaktilaji, jota pelataan rullaluistimilla kahden joukkueen voimin. Ottelu koostuu kahdesta 30min erästä. Laji juontaa juurensa 1800- ja 1900-luvun taitteeseen, joskin nykyderby on urheilulajina hyvinkin uusi. Roller derbyä harrastetaan sekä tasaisella radalla että kaltevalla banked trackilla. Näistä kahdesta muodosta flat track on Suomessa selvästi se pelatumpi versio.

Yksi aika iso osa roller derbyä on pelaajien "taitelijanimet". Nämäkin juontavat juurensa lajin telkkudraamahistoriaan, kun derbynäytökset käsikirjoitettiin ja pelaajien välistä draamaa puitiin kuin showpainissa konsanaan. Jonkun mielestä ehkä vähän lapsellista, mutta minusta on ihan mahtavaa ettei kovassakaan turpaanmättämislajissa tarvitse ottaa itseään aina kamalan vakavasti! 

Itse siis luistelen tällä hetkellä Kallio Rolling Rainbow:n alkeiskurssilla, mutta minimum skillsit (lähtötasokoe, jossa katsotaan ettei ole väärällä tavalla vaaraksi muille tai itselleen) läpäistyäni siirryn pelailemaan ihan oikeaan joukkueeseen. Minimum skillssit, tuttavallisemmin minarit, pyrin suorittamaan toukokuussa. Kallio Rolling Rainbow on WFTDA:n alainen seura, joten minimivaatimuksista ei tingitä!

Luistelutreenejä meillä on 1-3 viikossa, ja ilman luistimiakin treenaillaan säännöllisesti. Jo näin puolentoista kuukauden jälkeen huomaan ihan valtavan kehityksen sekä kunnossa että tekniikassa. Ja vaikka edelleen ollaan aika kaukana peleihin tarvittavasta tasosta, ei se menoa haittaa. Alkeiskurssilla on tosi hyvä meininki, ja tuon porukan kanssa on kyllä aina niin mahtava tsemppi ja kannustus päällä ettei tosikaan! Positiivinen sosiaalinen paine pitää, ainakin mun kohdalla, huolen ettei treeneistä luisteta ilman oikeesti hyvää syytä. 

Roller derby sekoittaa sopivassa suhteessa tekniikkaa, vauhtia ja maailmanomistaja-asennetta. Luulenkin, että oon vihdoin löytänyt sen _the oikean_ urheilulajin mulle. Oon myös ihan innoissani alkavasta ulkoluistelukaudesta, ja tänään postin mukana tulleista ulkorullista. Lisää aiheesta siis luvassa heti kun pääsen niitä testailemaan!

Ja hei oooh, blogin 20. postaus! Nyt ollaan meinaan jännän äärellä.

-Annika

16. maaliskuuta 2015

Luminen Ruka

Loma on lomittu ja tänään oli jo palattava töihin, buu. Ehdin jo loman jälkeisessä masennuksessa kehittelemään uuden urasuunnitelmankin, mutta ehkä se arki tästä taas lähtee. Parin viikon päästä on kuitenkin jo pääsiäisloma!

Mutta palaillaan hetkeksi vielä viime viikkoon, joka vietettiin Rukalla! Siellä oli vielä melkoisen paljon lunta ja säät oli mitä parhaimmat. Pakkasta oli muutama aste ja aurinko paistoi lähes joka päivä. En onnistunut houkuttelemaan Henriä mäkeen yrityksistä huolimatta, mutta päätettiin seikkailla Rukatunturin huipulle jalkaisin. Kyseinen päivä reissun ainut pilvipäivä ja huipulla olikin sitten melko harmaat näkymät.

ruka4 ruka3 ruka2 ruka1

Käytiin myös vierailemassa Erä-Susi huskytarhalla. Tarhassa oli sillä hetkellä 210 huskyä + 7 pentua. Ihan huikea määrä koiria rapsuteltavaksi.
Osa koirista odotteli aitauksissaan ihan innoissaan, että tultaisiin jo moikkailemaan. Osa taas makoili vähän kyllästyneen oloisesti, mutta kyllä nekin sitten lopulta tallusti rapsuteltavaksi kun vähän maannitteli. Tarhalla käy ilmeisesti ihan kiitettävä määrä porukkaa ja talvella koirat pääsee vetämään valjakoita melkeinpä päivittäin. Meidänkin aikana tuli 50 hengen vaihtariporukka rekiajeluille.

husky7 (2)

Koirat oli 1-3 hengen tarhoissa, joissa jokaisessa luki myös koiruuksien nimet ja syntymävuodet. Muutamat koirat olivat myös ketjuilla kytkettyinä pihapiirissä. Löytyi sieltä myös poni, hevonen, muutama lammas ja porokin!

husky6 (2) husky5 (2)

Tultaessa ihmeteltiin kun koirat peti ihan hirmuista älämölöä, mutta myöhemmin selvisi, että ne nostaa mekkalan aina kun valjakot otetaan esille. Hirmuisella innolla ne niitä sitten vetikin, kun käytiin katselemassa. Me ei tällä kertaa moiselle ajelulle osallistuttu, mutta ehkä sitten ensi kerralla!

husky2 (2) husky8

Tuli muuten melkeinpä hyvttömän rumia näistä kuvista! Anteeksi tästä, mutta ei anneta asian vaivata liikaa. Ollapa superkuvaaja superkameran kanssa!

-Mira

15. maaliskuuta 2015

Kukkakuvia ja pipa

Oon ollut kyllä ihan maailman huonoin blogihahmo, enkä oo päivitellyt viikkoon yhtään mitään. Buu minä! Ens viikolla otan kyllä hirveet postausöverit.

Viime sunnuntaina sain talouden mieheltä kukkia. Ihanat reilunkaupan keltaiset ruusut ovat olleet todella pitkäkestoisia, vähän huonohkosta hoidosta huolimatta. Eilen tosin siirsin ne aaltomaljasta tuoppiin (meillä on akuutti maljakkopula) oranssien tulppaanien tieltä. En muista, milloin meillä olisi ollut näin paljon kukkia kerralla, mutta kyllähän tämän voisi melkein tavaksi ottaa. Kukat on ihania! 

IMG_8407m asu15_3IMG_8412m
Tänään pyörähdettiin keskustassa ostamassa mulle uudet hammassuojat derbyhommiin. Vanhat ei jotenkin suostuneet muotoutumaan mun suuhun sopiviksi, vaikka kuinka muotoilin niitä uudestaan kuuman veden kanssa. Buu sillekin!

Asuna oli tänään monta vuotta vanhat rakkauslegginssit Seppälästä, ja maailman mukavin mekko Indiskasta. Pelkään että kulutan tuon mekon kohta puhki, sen verran paljon olen sitä jo nuhjannut. Pitäisi ehkä ottaa siitä kaavat, ja ommella samalla mallilla toinenkin! Kuvasta näkyy myös mun hassuiksi mintunvihreiksi haalistuneet latvat. Oon sportannut tuota väriä nyt reilun viikon, ja tykkäsin siitä jollain oudolla tavalla tosi paljon. Tänään kuitenkin sävyttelin nuo takaisin violeteiksi, ihan vaihtelun nimissä.

Ja hei mites tuo sää? Kevät! Ihanaa!

-Annika

10. maaliskuuta 2015

Miran Tallinna ostoksina

Meidän aikaisemman Tallinna postauksen voit lukea täältä.

Oikeastaan mitään tiettyä en Tallinnaan mennyt ostamaan, mutta yllättävän monta kivaa juttua sieltä kuitenkin mukaan tarttui!

ostokset (2)

Ruokailun jälkeen eksyttiin tosiaan ihan sattumalta Tali Estonia Design Shoppiin (Voorimehe 4). Olisin oikeastaan voinut ostaa sieltä melkeinpä kaiken. Onnistuin kuitenkin hillitsemään jotenkin itseni ja kotiutin vain kaksi paria korviksia, rintamerkin, heijastimen ja kaksi kappaletta postikortteja. En oikeastaan käytä tavallisia korviksia, koska plugit, mutta ajattelin nyt opetella! Tarkoituksena siis pitää niitä ylempänä olevissa tyhjissä rei'issä, jotka ovat jo useita vuosia olleet ilman koruja. Hassu ajatella, että joskus on ollut molemmissa korvissa ainakin se viisi kappaletta rivissä. Oi nuoruus.
Rintamerkin, tai mikä ikinä onkaan, tulevaisuus on hieman avoin. Suunnitelmissa olisi hankkia harmaa pipo, johon sen voisi laittaa killumaan. Heijastimia taas ei voi olla liikaa, varsinkaan kivoja. Varsinkin kun joka talvi onnistun ainakin yhden hukkaamaan, tämäkään vuosi ei ollut poikkeus.

ostokset2 (2)

Postikortit on suuri heikkouteni ja niitä on aina kiva pitää muutama varastossa. Ennen hamsteroin niitä oikeastaan vain oman silmän iloksi seinille ja jääkaapin oveen, mutta nykyään osaan laittaa myös kiertoon muidenkin iloksi.

ostokset 

Muutamia alennusvaatteita tuli myös haalittua. Pidempään suunnitelmissa on ollut hankkia ihan vaan perus musta mekko, koska moista en jostain syystä omista. Tää tuli vastaan Mangossa ja uskoisin, että menee kivasti yhteen kuviollisten legginssien kanssa (joiden pitämisessä mulla on ollut hieman vaikeuksia, vaikka moisista hyvin paljon pidänkin). Bershkan miestenosasto tarjosi mukavimman puuvillaneuleen kivalla kuvioinnilla. Älyttömän hyvän tuntuinen ja sopivan löllerö. Villinä korttina oikeasti petroolin sininen, mutta kuvassa ihan vaan sininen ulkoilupusakka. Menee super pieneen tilaan ja on vaan äärettömän hieno, tämäkin Bershkasta.

Mukaan tarttui myös tavallistakin tavallisempi musta hame (joita ei vaan voi olla liikaa), hiusten vaalennusainetta (iik mitä tapahtuu?), arganöljyä, matkakokoinen Tangla Teezar, karkkia ja maltillinen määrä alkoholia.

-Mira

8. maaliskuuta 2015

Kapteeni merikarhun 6 ja 1/2 tuntia

Lauantain aamuna molemmilla oli vähän sellainen olo, että olisi voinut nukkua vielä jokusen tunnin. Mutta laiva kutsui Tallinnaan ja olihan siihen kutsuun vastattava!

IMG_8291

Meillä oli varattuna pöytä aamupalabuffetin toiseen kattaukseen klo 9:30. Koska laiva lähti jo kahdeksalta, oli meillä vielä hetki aika koomailla. Mira leikki kebabeläintä ja Annika söi matkapahoinvointia helpottavan inkivääritabletin. Hetken möllötettyämme suuntasimme vielä laivan parfymeriaan nuuhkimaan hajuvesiä.

IMG_8301m

Laiva saapui satamaan klo 11. Päätettiin maksimoida maissaoloaika, joten napattiin taksi Telliskiveen. Se osoittautui ihan fiksuksi valinnaksi, ja kustansikin vain noin. 10€. Telliskivi Loomelinnak on siis vanha teollisuusalue, jonka osa rakennuksista on kunnostettu pikkuputiikeiksi, kahviloiksi ja taidegallerioiksi. Varsinkin virolaisesta designistä kiinnostuneiden kannattaa suunnistaa tänne, ihan superhurmaava paikka!

tallinna (2)
tallinna2 (2)

Aikamme ränsistyneitä tehdasrakennuksia pällisteltyämme lähdimme suunnistamaan radanvartta pitkin kohti keskustaa.

IMG_8352
tallinna3 (2) IMG_8316m mirapiirros1
teollisuus

Vanhassa kaupungissa kävimme parin turistikaupan lisäksi ihanassa pienessä vintageliikkeessä Annimarissa, jonka sijainnin olimme kaivaneet karttaamme jo Suomen puolella. Hyvä niin, sillä rakennuksen toiseen kerrokseen ei meinannut osata edes kartan avulla!

tallinna6 (2)

Syömässä kävimme Kompressorissa, joka on myöskin vanhassa kaupungissa. Paikka on tunnettu pannukakuistaan eli näin suomalaisittain lätyistä, joissa on suolainen tai makea täyte. Paikan juustopallot on myös aika kuumaa kamaa!

Ruuan jälkeen huomattiin sattumalta kivan näköinen kauppa, josta löytyikin sitten vaikka mitä kivaa.
Tali myy Virolaisten suunnittelijoiden töitä melko kohtuullisin hinnoin.

tallinna7 (2)

Loppuaika käytettiin kiertelemällä perus vaatekauppoja Viru keskuksessa ja Rottermannin kauppakeskuksessa. Onnistuttiin ajoittamaan meidän liikkuminen täydellisesti, käytiin kaikkialla missä haluttiin ja oltiin juuri sopivasti takaisin terminaalissa. Vajaassa seitsemässä tunnissa ehtii yllättävän paljon kaikkea!

Kotimatkalla käytiin tekemässä vielä viimeiset tuliaisostokset laivan Taxfreessä, syötiin kuumaakin kuumempia ranskalaisia ja puhuttiin zombeista.

-Annika ja Mira

Mainiota naistenpäivää!

Oikein hienoa ja hyvää naistenpäivää kaikille! 

Äiti toi lahjaksi älyttömän hienon Pullojukan, johon kisu ihastui ikihyviksi. Olisi halunnut syödä mokoman kokonaan. Saas nähdä mihin tuo sijoitetaan lopullisesti, koska olisi kuitenkin kiva, että Jukkis saisi pitää nuo haitulansa mahdollisimman pitkään. Jos nyt oletetaan, että saan pidettyä kasvin edes elossa. Tutkimukset tosin osoittavat, että onnistun suuremmalla todennäköisyydellä tappamaan kukalliset kasvit kuin sellaiset, joihin ei tule kukkia. Toivoa siis on!

  naistenpaiva

-Mira

6. maaliskuuta 2015

Matkaan lähden

matkalle1 

Tänään alkaa viikon loma!

Huomenna suunnataan Annikan kanssa päiväristeilylle Tallinnaan. Ollaan molemmat hypetetty sitä tasaisin väliajoin jo muutamien viikkojen ajan. Kartta on tehty valmiiksi ja buffetpöytä laivalle varattu. 
Maanantaina taas suunnataan Henrin ja Henrin vanhempien kanssa Rukalle! En oo koskaan aikaisemmin oikein ollut lomailemassa missään talvilomakohteessa, eli vähän sekin hypetyttää. Lumikenkäilemään on ainakin päästävä ja sinne jonnekin kylpylään. Laskettelusta en niin tiedä, mutta eiköhän sieltä tekemistä löydy.

-Mira

4. maaliskuuta 2015

Kukkapaitapuuro

Heipsansaa!

Kiirettä pitää, sanoi mummo lumessa ja sillai. Urheilun lisäks oon väkertänyt ennakkotehtäviä, eikä animaatiofestarikaan järjesty ihan itsekseen. Pelkkään lööbailuun ei jää paljoakaan aikaa, mutta onneksi tää kaikki muu oheistoiminta on myös erittäin mielekästä!

IMG_8217m

Tänään heräilin aika paljon tavallista arkiaamua aikaisemmin, ja ihan ilman herätyskelloa! Normaalisti siis kampean itseni sängystä noin reilut 30min ennen töiden alkua (työpaikan vieressä asuminen on ihan jees), ja ihmistäydyn pikavauhtia. Nyt aikaa oli kuitenkin ruhtinaalliset 1,5h, joten päätin yrittää panostaa meikkiin ja eväisiin. Puuro paloi pohjaan, mutta ainakin rajauksista tuli ihan kivat.

IMG_8042m

Viime perjantain palkkapäivää juhlistin uudella sarjakuvalla. Oon lukenut Zeina Abirachedin Pääskysen leikin jo joskus aikaisemmin, mutta materiaalirakastajana halusin sen myös omaan kirjahyllyyni. Tykkään kyllä tosi paljon tuosta piirtotyylistä, ja tarinakin on koskettava. Suosittelen kyllä vilpittömästi! Tuo vähän mieleen Marjane Satrapin sarjakuvat, jotka lukeutuu ihan ehdottomiin lemppareihini.

Kuvassa näkyy myös toinen lempparini, Ulli Lustin Tämä on loppuelämäsi viimeinen päivä. Ahmin kyseisen teoksen toissa syksynä muutamassa tunnissa, koska en vaan voinut laskea sitä pois käsistäni. Ihan järisyttävä!!! Lukekaa!


IMG_8261m 
Tässä vielä toinen kuva samasta asusta, koska meidän Bioshock -taulut on tosi hienoja.

Ihan mahdoton katsoa kameraan asukuvissa.

Kivaa iltaa!

-Annika

3. maaliskuuta 2015

Keväinen kanawokki

Tänään olivat ruokajumalat suopeita ja onnistuin saamaan aikaiseksi täydellisimmän wokin ikinä. En tiedä oliko tähdet vain oikeassa asennossa, vai onko tää todella sellainen takuuvarma resepti, jolla aina onnistuu. Myöhempää toistoa varten päätin sen kuitenkin tallentaa ylös.

Esivalmistelut

1. Vietä (työ)päivä, joka paranee loppua kohden. Mielellään sateinen sää.
2. Mene hieman nälkäisenä kauppaan suunnitelmissa tehdä wokkia.
3. Osta seuraavia, jos ei kotoa löydy valmiina:

  • noin 400g maustamattomia broilerin fileepihvejä
  • 1 iso porkkana
  • 1 iso makea suippopaprika
  • nippu kevätsipulia (sellaisia todella ohuita, joita saa nyt keväällä)
  • pala inkivääriä
  • muutama kynsi valkosipulia (itse suosin niitä "isoja" kokonaisia valkosipuleita, joissa ei ole kynsiä ollenkaan)
  • tuoretta korianteria (sellainen perus pikkuruukku)
  • basmatiriisiä
  • mausteita: aromisuolaa, pippuria, valkopippuria, curryä, paprikaa, inkivääriä, cayennepippuria
  • soijakastiketta
  • sweet chili -kastiketta
  • öljyä 

4. Palaa takaisin kotiin ja aloita välittömästi valmistamaan ruokaa. 


Itse ruuan tekoon, valmistusaika noin 15 minuuttia

Muista sekoitella välillä ja pienentää lämpöä tarvittaessa.

1. Laita riisi kiehumaan.
2. Laita wokkipannu kuumenemaan ja öljy lämpenemään.
3. Leikkaa kanat sopivan kokoisiksi paloiksi ja heitä pannulle.
4. Lisää aikaisemmassa listassa esiintyviä mausteita oman maun mukaan.
5. Pilko porkkana ja paprika mieluisiksi paloiksi (pitkulat palaset on kivoja).
6. Lisää muutama ruokalusikallinen soija- ja sweet chili -kastiketta.
7. Raasta valkosipuli ja inkivääri joukkoon. Lisää myös 0,5dl vettä.
8. Pilpusta kevätsipuli joukkoon.
9. Nypi noin puolet korianterista joukkoon.

Tässä vaiheessa riisin pitäisi olla valmista ja ruokakin näyttää aika hyvältä. Suosittelen syömään kulhosta, koska kaikki ruuat maistuu paremmalta kulhosta. 

ruokaa0001

-Mira