Tänään on ollut tämän vuoden raskain päivä.
Aamu alkoi ihan mukavasti, tein eväsleivän junaan ja Pasilan asemalla mukava Elisa-mies tutki onko liittymän asetukset kunnossa. Sitten lähdin Saloon.
Opinnot on venähtäneet nyt 1,5 vuotta ihan vaan sen takia, kun en ole saanut opinnäytetyötä valmiiksi. Nyt se kuitenkin pikku hiljaa alkaa olemaan kasassa. Tänään kävin tekemässä kypsyysnäytteen ja pitämässä esityksen työstäni.
Matkaa juna-asemalta koululle on vähän yli puolituntia, jos sen kävelee verkkaisesti. Minä kävelin. Otin puhelimeen muutamia kuvia talteen ja mietin, mikä on muuttunut. Samalla tuli vähän pidäteltyä itkua ja mietittyä niitä tuttuja katuja, että miten tästäkin silloin mentiin. Kolme vuotta sitten ei oikein osannut ajatella, että tänne ei tulekaan enää takaisin. Tai ei sitä tainnut siinä vaiheessa oikein vielä tietääkään, että mihin se elämä vie. Hyvään paikkaan se kyllä vei.
Mitä tulee esitykseen niin, ei mennyt kovin hyvin ei. Valehtelematta olen oikeasti ihan kamalan huono esiintymään ja pitämään esityksiä, menee vain jokainen solu ja ajatus ihan solmuun. Ei se kuitenkaan haittaa, koska nyt se kaikki on jo ohi.
Matkaevääksi kotiin kävin ostamassa bagelin. Repussa on vielä puolikas siitä aamuisesta eväsleivästä, kun ei se siinä kaikessa tohinassa tahtonut mennä alas.
-Mira
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti